Vai pitäisikö ensin kirjoittaa, että alamäkeä ja sitten vasta ylämäkeä? Omassa ajatusmaailmassani, siis laihdutukseen liittyen, alamäki tarkoittaa positiivista suuntaa jolloin meno on leppoisaa ja tuloksia tulee. Ylämäki puolestaan on hikistä, tuskaista rämpimistä, jolloin usein miettii että miksi edes vaivaudun.
Positiivista kerrottavaa nyt vaihteeksi. Olen löytänyt hetken kadoksissa olleen lenkkeilyn riemun takaisin. Toki olen koko ajan käynyt ulkoiluttamassa lenkkareitani, mutta se ei ole tuntunut yhtään hyvältä. Itsensä joutui potkimaan ylös sohvalta ja jalat tuntuivat painavan vähintään sata kiloa. Nyt kaikki on toisin. Askel on kevyt ja lenkille on todella mukava lähteä. 45 minuuttia juosten tuntuu menevän tuosta vaan. Kuuntelen hyvää musiikkia ja tyhjennän pääni kaikesta turhasta. Lenkkeily on minulle tottakai ensisijaisesti tapa hoitaa kuntoa ja saada painoa putoamaan, mutta se on myös oman ajan ottamista. Saan juostessa olla aivan yksin itseni kanssa ja monta mieltä askarruttavaa asiaa olen saanut ratkaistua ulkona. Joskus myös hankalat ja ahdistavat asiat eivät ole tuntuneet enää niin raskailta kun niitä on kaikessa rauhassa saanut pohdiskella.
Ystäville muistoksi
7 vuotta sitten
