Eihän tästä mitään tule!

Tavoitteena oli siis vuoden loppuun mennessä painaa tasan 60 kiloa. Tavoitteeksi taitaa jäädäkin. Viimeksi kun kävin vaa'alla, joka oli edellispäivänä, painoa oli 64,4kg. Syvä huokaus. Onhan tuo 60kg tottakai mahdollinen, jos lopetan syömisen kuukaudeksi kokonaan. En halua ryhtyä siihen ja ihan kuin se näin joulun alla muka onnistuisi. Olen sen verran herkkupeppu, että en osaa kieltäytyä kaikesta hyvästä. Osaan syödä kohtuudella kyllä, mutta totaalikieltäytyminen ei ole minua varten. Olen hirveä perso kaikelle makealle. Suklaa ei ihme kyllä houkuta yhtään, mutta hedelmäkarkit, piparit, joulutortut ym. ovat heikkouteni.
Olin viime viikolla kolme päivää erittäin fyysisessä työssä ja paino laskikin hetkellisesti sinne 63 kiloon. Valitettavasti muutos ei ollut kovin pitkäikäinen, mutta olen jatkamassa samoja hommia taas kolmisen päivää niin eiköhän se siitä. Tässä on vielä aikaa hankkiutua hyvään kuosiin ennen jouluaattoa ja uutta vuotta. Jouluaattona en aio ottaa stressiä liikkumattomuudesta enkä syömisestä, koska tiedän että mopo ei lähde käsistä muiden seurassa enkä edes välitä jouluruuasta niin paljoa, että söisin itseni siitä ähkyyn.
Minulla on syömishäiriö, kuten olen tainnut aiemminkin mainita. Olen bulimikko. Tosin oksentelu on jäänyt eikä tämä todellakaan ole mikään proana-tyyppinen blogi. Pois se minusta. Haluan vain valoittaa lisää ajatusmaailmaani ja sitä, miltä minusta tuntuu. En osaa nauttia ruuasta, se on minulle vain välitön paha jota täytyy syödä pysyäkseen hengissä. Enkä toisaalta osaa olla syömättä ja riuduttaa itseäni sitä kautta. En kestä nähdä nälkää. Jos olen joskus yrittänyt pitää itseäni hyvin niukilla kaloreilla on se vain johtanut ahmimiskohtaukseen ja sitä kautta vastaavasti oksenteluun. Ajatukseni ovat erittäin ristiriitaisia, tiedän sen. Mutta kaikki johtuu siitä, että mieleni on sairastunut. En kye näkemään itseäni sellaisena kuin kaikkien mielestä olen: erittäin hoikkana. Vetoan tietysti aina siihen, että BMI:ni on tällä hetkellä 22 ja taulukon mukaan saisin laihtua aina 53kg asti ennen kuin olisin painoindeksin mukaan alipainoinen. Eli ystävilläni ei pitäisi olla mitään huolta minusta. En tosiaankaan ole lähelläkään alipainoa!

Tässähän se menee...

Aina kun joku kysyy minulta mitä kuuluu, vastaus on lähes aina sama. Tässähän se menee tai ihan ok. Haluaisivatkohan he tosissaan tietää mitä minulle kuuluu? Jos olisin täysin rehellinen, vastaus saattaisi yllättää monet. Ei, minulle ei todellakaan kuuluu hyvää. Olen yksin ja minulla ahdistunut ja kurja olo. Minun on vaikea elää itseni kanssa ja hyväksyä se mitä olen. Kamppailen syömishäiriön kanssa, joka pyörii päässäni jatkuvasti. En voi syödä mitään hyvällä omallatunnolla. Olen alkanut välttää sosiaalisia tilanteita ystävieni kanssa, koska näihin tilanteisiin liityy usein syömistä. Minulla on hirveän paha olla enkä tiedä miten kauan yhden ihmisen on mahdollista kantaa tälläistä taakkaa.
Minkäköhän reaktion mahtaisin aiheuttaa? Veikkaanpa, että useimmat menisivät täysin hämilleen, eivätkä välttämättä saisi sanaa suustaan. Turha näiden ajatusten kanssa on toisaalta leikitellä. En tule koskaan kertomaan ystävilleni miltä minusta oikeasti tuntuu. Haluan pitää kulissit kunnossa niinkuin tähänkin asti. Helppoa se ei aina ole ja toisaalta voisi olla hyväkin jos he tietäisivät mitä käyn läpi ja miltä minusta tuntuu. He saattaisivat ymmärtää minua paremmin ja miksi joissain tilanteissa toimin niinkuin toimin. Mutta kuten sanottu, en kaipaa sääliä enkä halua huolestuttaa heitä. Siksi pidän tämänkin asian itselläni.

Tänään tuli palkkakuitti postissa. Palkka tosin maksetaan vasta maanantaina, mutta hyvillä mielin voi alkaa viettää vkonloppua kun tietää tilin kilahtavan reilusti plussalle sen jälkeen. Tosin tiedän jo sata ja yksi asiaa mitä pitäisi ostaa, joten tuskin se tili taas pitkäksi aikaa iloa tuo, mutta anyway. Olen varsinainen shoppailuaddikti, viihdyn erittäin hyvin kaupungilla ja kauppakeskuksissa. Aina ei välttämättä tarvitse edes ostaa mitään vaan pelkkä kiertely kaupoissa lauantai-aamuna saattaa pelastaa koko päivän. Ja vaikka toisinaan päätän etten osta mitään, niin jotenkin aina vähintään yksi kassi tarttuu mukaan... Pienet on ihmisen ilot, mutta tässä kohtaa ne ilot eivät aina ole niitä kaikista halvimpia. Joulu on tulossa ja koska se nyt on niin kaupallinen kuin mitä on, niin joitain euroja olisi hyvä jättää sivuun jotta saisi ilahdutettua ihmisiä joululahjoilla. En ole käsityöihmisiä enkä oikeastaan kovin luovakaan, joten itsetehdyt joululahjat ovat poissa laskuista vaikka ne ihania ovatkin.

Marraskuu

Kirjoittaessani otsikon, päässäni alkoi yllätys yllätys soida vanha tuttu biisi "Marraskuu". "Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun, kaipuun kaljakori kilisee..."
Tovi on taas vierähtänyt tämänkin blogin edellisestä päivityksestä. Vetoan nyt kuitenkin samoihin vanhoihin tekosyihin, että ei ole aikaa eikä oikeastaan mitään mielenkiintoista kerrottavaa. Tuskin sitä on nyttenkään, mutta pieniä elonmerkkejä tännekin. En tosin tiedä mahtaako tätä blogia lukea kukaan. Huutakaa kovin jos joskus eksytte tännekin. :)
Tänään on siis 20.pv marraskuuta mikä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että jouluun on aikaa vähän reilu kuukausi. Uh, pitäisi siis kohta alkaa ahdistua joululahjoista ja joulukorteista. Rakastan kyllä yli kaiken shoppailemista ja kaupungilla kiertelyä, mutta joulun aikaan se ei ole niin rentouttavaa, koska pitäisi keksiä hyviä lahjaideoita ja mitä ostaa kenellekin. Ja minulla ei ole tippaakaan mielikuvitusta, joten lahjani noudattavat aina sitä samaa tylsää linjaa. Jos katsoo ulos ikkunasta, ei todellakaan voisi kuvitella, että joulu on melkein jo ovella. Vettä sataa nytkin taivaan täydeltä. Lunta ei täällä ole näkynyt vielä kertaakaan tämän syksyn aikana. Tosin eräänä iltana satoi räntää noin kymmenen minuutin ajan, mutta sitä ei kai pahemmin lasketa lumisateeksi? Pitäisi lähteä pyörällä töihin kahdeksitoista, mutta ei pahemmin nappaa tällä hetkellä. Kurjaa olla töissä kun on ensin kastunut ja kosteuteen reagoivat hiukseni sojottavat jokaiseen ilmansuuntaan.
Polttakaa paljon kynttilöitä ja nauttikaa lämmöstä ja fiiliksestä sisällä torkkupeittoon kääriytyneinä. Valoisaa ja antoisaa syksyä kaikille!