Pikainen päivitys

Jipii, mokasin taas. Siis todellakin mokasin. Minulla oli tiukka suunnitelma, josta lipesin heti parin tunnin jälkeen. Olin shoppailemassa ystäväni ja hänen lapsensa kanssa. Päätin, että kun menemme jätskille en osta itselleni jäätelöä. Pyydän hedelmiä purkkiin (kyllä, näin voi tehdä!). No, emme kuitenkaan menneet jäätelölle vaan kevyelle lounaalle CoffeeHouseen. Otin itselleni ison ja muhkean patongin. Kanalla ja majoneesilla täytetyn vaalean patonkin. Kaloreita ainakin sata jollei enemmänkin. Hitto vie, eihän tästä läskistä pääse ikinä eroon. Ongelmani on liian helppo sortuminen ja se, etten osaa katsoa vierestä kun muut nauttivat. Olen perso kaikelle makealle enkä koskaan osaa lopettaa syömistä ajoissa. Syön aina niin kauan ja niin paljon että minulla on huono olo. Ei välttämättä aina fyysinen vaan useamminkin henkinen pahaolo.
Haluaisin oppia nauttimaan hyvästä ja terveellisestä ruuasta. Haluaisin voida syödä niin, ettei aina tarvitsisi katua jokaista suupalaa jonka on kurkustaan alas laittanut.
Hollyn täytyy tänään urheilla kovin jos haluaa polttaa tuon tuhoa aiheuttavan patongin kalorit vartaloaan lihottamasta. Sadekin on vaihteeksi tauonnut joten minulla ei ole mitään tekosyytä jättää menemättä lenkille.
Taidanpa suunnata tästä lenkkipolulle jotta olisin taas yhden askeleen lähempänä unelmaani.

P.S. Kaipaisin mielelläni kommentointia tai jotain merkkiä siitä, että blogini on pantu merkille. Kiitos!