perjantai 27. marraskuuta 2009

Tässähän se menee...

Aina kun joku kysyy minulta mitä kuuluu, vastaus on lähes aina sama. Tässähän se menee tai ihan ok. Haluaisivatkohan he tosissaan tietää mitä minulle kuuluu? Jos olisin täysin rehellinen, vastaus saattaisi yllättää monet. Ei, minulle ei todellakaan kuuluu hyvää. Olen yksin ja minulla ahdistunut ja kurja olo. Minun on vaikea elää itseni kanssa ja hyväksyä se mitä olen. Kamppailen syömishäiriön kanssa, joka pyörii päässäni jatkuvasti. En voi syödä mitään hyvällä omallatunnolla. Olen alkanut välttää sosiaalisia tilanteita ystävieni kanssa, koska näihin tilanteisiin liityy usein syömistä. Minulla on hirveän paha olla enkä tiedä miten kauan yhden ihmisen on mahdollista kantaa tälläistä taakkaa.
Minkäköhän reaktion mahtaisin aiheuttaa? Veikkaanpa, että useimmat menisivät täysin hämilleen, eivätkä välttämättä saisi sanaa suustaan. Turha näiden ajatusten kanssa on toisaalta leikitellä. En tule koskaan kertomaan ystävilleni miltä minusta oikeasti tuntuu. Haluan pitää kulissit kunnossa niinkuin tähänkin asti. Helppoa se ei aina ole ja toisaalta voisi olla hyväkin jos he tietäisivät mitä käyn läpi ja miltä minusta tuntuu. He saattaisivat ymmärtää minua paremmin ja miksi joissain tilanteissa toimin niinkuin toimin. Mutta kuten sanottu, en kaipaa sääliä enkä halua huolestuttaa heitä. Siksi pidän tämänkin asian itselläni.

Tänään tuli palkkakuitti postissa. Palkka tosin maksetaan vasta maanantaina, mutta hyvillä mielin voi alkaa viettää vkonloppua kun tietää tilin kilahtavan reilusti plussalle sen jälkeen. Tosin tiedän jo sata ja yksi asiaa mitä pitäisi ostaa, joten tuskin se tili taas pitkäksi aikaa iloa tuo, mutta anyway. Olen varsinainen shoppailuaddikti, viihdyn erittäin hyvin kaupungilla ja kauppakeskuksissa. Aina ei välttämättä tarvitse edes ostaa mitään vaan pelkkä kiertely kaupoissa lauantai-aamuna saattaa pelastaa koko päivän. Ja vaikka toisinaan päätän etten osta mitään, niin jotenkin aina vähintään yksi kassi tarttuu mukaan... Pienet on ihmisen ilot, mutta tässä kohtaa ne ilot eivät aina ole niitä kaikista halvimpia. Joulu on tulossa ja koska se nyt on niin kaupallinen kuin mitä on, niin joitain euroja olisi hyvä jättää sivuun jotta saisi ilahdutettua ihmisiä joululahjoilla. En ole käsityöihmisiä enkä oikeastaan kovin luovakaan, joten itsetehdyt joululahjat ovat poissa laskuista vaikka ne ihania ovatkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti