Josko maanantaina sitten...

Miksi kaikki muutokset, kuten esimerkiksi terveellinen ruokavalio ja liikkuminen, pitää aina aloittaa vasta maanantaina? Huomenna on sunnuntai, niin yhtä lailla voisin aloittaa jo heti silloin. Mutta ei. Jotenkin se maanantai, viikon ensimmäinen päivä on hyvä päivä alkaa muokata elämäänsä. Sama pätee uuden vuoden lupauksiin. Ensi vuonna sitten... Vanha vuosi on päättynyt ja kaiken voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Mutta auttaako se lupauksen pitämistä, jos uuden elämän aloittaa aina maanantaina? Voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että en ole onnistunut yhtään sen paremmin vaikka olen aloittanut elämäntapamuutoksen perjantaina taikka sitten sinä kuuluisana maanantaina. Huomenna yritän jälleen uutta päivää, nimittäin sunnuntaita. Josko viikon viimeisessä päivässä olisi jotain taikaa. Se jää nähtäväksi...

Periaatteessa ruokavalioni on ihan ok. En voi kutsua sitä terveelliseksi ja lipsumisiakin on aika paljon.... Olen varmaan jollain lailla riippuvainen sokerista, koska en osaa olla päivääkään ilman jotain makeaa. Olkoot se sitten vaikka se pari teelusikallista mansikkahilloa aamupuuron päällä. Tai päivällä pari sokerikorppua. En hitsi vie laihdu tätä menoa ikinä! Pahinta on se, kun olen päivisin osittain työttömänä vain kotona ja minulla ei ole mitään muuta ajateltavaa kuin ruoka. Mietin jatkuvasti, että koska saan seuraavan kerran syödä ja mitä. Pitkitän helposti nälkääni niin, että kiljuvassa nälässä vedän äkkiä vatsani täyteen kaikkea erittäin epäterveellistä ja hiilihydraattipitoista.... Nyt olen hiukan varustautunut: olen ostanut kaapin täyteen ihania hedelmiä ja vauvojen hedelmäsoseita. Tykkään niistä yli kaiken. Vielä puuttuu suklaiset Fitness-välipalapatukat. Jos näillä keinoilla onnistuisin olemaan edes viikon ilman makeaa. Koitan vieroittaa itseni siitä pois, koska aina makean syönnin jälkeen minulla aivan tajuton morkkis. Eli tavoitteena maittava ja hyvä ruokavalio ja vieroitus sokerista. Raportoin täällä miten pahoja vieroitusoireita saan... ;)

Tällä hetkellä painoa on.... Hmmm.... Liikaa. Kai sen voin tunnustaa, 64kg näytti vaaka tänään. Ja vatsa on turvoksissa ja kiva pikku sidukkapömppis roikkuu tuossa edessä reppuna. Ehkä minun pitäisi ottaa tänne pari kuvaa itsestäni alusvaatteissa, jolloin häpeä olisi niin suuri että se motivoisi yrittämään entistä kovemmin. Taidanpa todella kokeilla sitä. Voi kauhea, hirvittää jo pelkkä ajatus.

Edit: Nyt niitä kuvia. Oli pakko ottaa heti, jotta tajuan oikeasti miten paljon työsarkaa minulla on. Ne on nyt otettu hätäiseen kännykän kameralla ja laatu on siksi huono. Olen erittäin paisuksissa ko. kuvissa ja en paljon pahemmalta voisi näyttää. Katsotaan vielä onnistuuko laitto tänne.