Joulukuussa elämääni astui uusi ihminen, joka on kääntänyt kaiken ylösalaisin. Pääni on hieman sekaisin, enkä osaa olla ajattelematta häntä. Tämä tunne on aivan käsittämätön ja samalla pelottava. Menin ihastumaan häneen niin äkkiä niin lyhyessä ajassa. Lohduttavaa kuitenkin on, että kyseessä ei ole yksipuolinen ihastuminen. Emme seurustele vielä, mutta olemme tapailleet tovin ja viihdymme yhdessä. Puhelimessa on puhuttu ja Facebookin keskusteluikkuna on ollut tiiviissä käytössä. Toivon todella, vaikka ikuinen pessimisti olenkin, että tästä voisi seurata jotain hyvää ja kaunista.
Tästä on luontevaa siirtyä blogini niin sanottuun pääaiheeseen eli laihduttamiseen. Tällä hetkellä kuntoiluun ja ruuan laadun tarkkailuun lisäpontta tuo se, että minulla on joku jota haluan miellyttää ja jolle haluan esitellä entistä solakampaa ja täydellisempää vartaloa. Paino ei tippunut siihen 60 kiloon viime vuoden loppuun mennessä vaikka sitä niin kovasti suunnittelinkin. No, en ole ottanut asiasta stressiä. Paino ei noussut kertaakaan joulun aikana vaan on pysynyt vaihtelevasti luvuilla 63,8-64,4. Ei paha ollenkaan. Ehkä osaan taas hetkellisesti olla itselleni armollisempi ja hyväksyä sen, ettei painopudotus ole niin helppoa eikä minun tarvitse rangaista itseäni jokaista syödystä suupalasta. Ja vaikka nyt sanonkin näin, niin myönnän että minulla on edelleen tapana useimmiten ahdistua jos olen syönyt itseni kylläiseksi. Syömishäiriöisen ajatusmaailma puskee edelleen vahvasti läpi. Teen kuitenkin töitä sen kanssa jatkuvasti ja olo on helpottanut hieman jo senkin takia, että minulla on kuvioissa mies joka haluaa minua ja pitää vartalostani. Kehui sitä jopa upeaksi, mikä lämmitti mieltäni pitkäksi aikaa.
Mukavaa vuodenalkua kaikille, palataan taas asiaan!
Holly
Ystäville muistoksi
7 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti